Suomen puolustusvoimat
Suomen puolustusvoimat | |
---|---|
Suomen puolustusvoimien tunnus | |
Toiminnassa | vuodesta 1918 |
Valtio | Suomi |
Rooli | puolustusvoimat |
Komentajat | |
Nykyinen komentaja | Ari Puheloinen |
Suomen puolustusvoimat on organisaatio, jonka tärkein tehtävä on Suomen sotilaallinen puolustaminen. Tämän lisäksi puolustusvoimien tehtävä on tukea muita viranomaisia yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisessa sekä osallistua kansainväliseen kriisinhallintaan. Tehtävämääritys perustuu vuoden 2008 alussa voimaan tulleeseen lakiin.[1]
Puolustusvoimien ylipäällikkönä[2] toimii tasavallan presidentti Tarja Halonen ja puolustusvoimain komentajana[3] kenraali Ari Puheloinen.
Puolustusvoimat jakautuu kolmeen puolustushaaraan:
- maavoimat
- merivoimat koostuu laivastosta ja rannikkojoukoista
- ilmavoimat
Sisäasiainministeriön alainen rajavartiolaitos ei kuulu puolustusvoimiin, mutta sen henkilöstö ja materiaali voidaan erillisellä päätöksellä liittää puolustusvoimiin konfliktin uhatessa.
Suomen sotilaallinen puolustaminen perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja puolustusjärjestelmään, joka mahdollistaa toiminnan koko valtakunnan alueella. Sodan ajan joukot jaetaan alueellisiin ja operatiivisiin. Niiden määrä on supistumaan päin ja vuoden 2008 lopulla alueellisten joukkojen vahvuus oli noin 250 000 ja operatiivisten joukkojen noin 100 000 sotilasta.[1]
Alueellisilla joukoilla suojataan yhteiskunnan keskeiset rakenteet ja pidetään valtakunnan puolustuksen kannalta tärkeät alueet omassa valvonnassa. Näitä joukkoja ovat esimerkiksi jalkaväkiprikaatit, taisteluosastot, kaupunkijääkärikomppaniat, sissiyksiköt, merivalvontayksiköt, yhteyslentueet ja lentotukikohdat.[1]
Alueellisia joukkoja ovat myös 2007 aloittaneet maakuntajoukot.[4]
Puolustuksen painopisteessä käytetään operatiivisia joukkoja. Ne koostuvat maavoimien, merivoimien ja ilmavoimien suorituskykyisimmistä yhtymistä ja yksiköistä. Operatiivisia osastoja ovat esimerkiksi valmiusprikaatit, jääkäriprikaatit, mekanisoidut taisteluosastot, erikoisjääkäripataljoona, keskeiset rajajoukot, ilmavoimien lentoyksiköt sekä merivoimain taistelualus-, ohjus- ja rannikkojoukkoyksiköt.[4]
Suomen puolustusvoimat on olennaisilta osiltaan koulutusorganisaatio, jossa pieni joukko ammattisotilaita kouluttaa asevelvollisia sen varalta, että maata joudutaan puolustamaan aseellisesti.
Puolustusvoimat perustuu Suomessa kaaderijärjestelmään, jossa vain osa sotilashenkilöstöstä on palkattua sotilasopetuslaitoksissa koulutettua kantahenkilökuntaa ja suurimman osan sodanajan kokoonpanosta muodostavat reserviläiset. Sen rauhanajan vahvuus on 16 500, josta ammattisotilaita on 8 700. Varusmiehiä puolustusvoimat kouluttaa vuosittain 27 000. Puolustusvoimien kehittäminen perustuu ensi sijassa lähialueilla olevan sotilaallisen kapasiteetin arviointiin, siitä johdettuihin sotilaallisiin uhkakuviin ja mahdollisiin muihin sotilaallisiin uhkiin. Nykyinen sodan ajan vahvuus on 350 000 sotilasta. 1980-luvulta lähtien joukkojen määrällinen vahvuus on pienentynyt. Aikaisemmin 750 000 miehen sodan ajan vahvuutta on vaiheittain vähennetty. Entinen puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala on arvioinut sodan ajan vahvuuden edelleen pienenevän 250 000 mieheen 2010-luvulla. Silloinkin se olisi EuroopanPohjolan mailla yhteensä. suurimpia armeijoita, kaksi kertaa suurempi kuin muilla
Suomen puolustusvoimien budjetti on vuodessa noin 2,71 miljardia euroa.
Puolustusvoimista käytetään joskus myös yleisnimitystä armeija tai sotaväki.
Sisällysluettelo[piilota] |
[muokkaa] Tehtävät ja toimivaltuudet
Puolustusvoimista on säädetty lailla puolustusvoimista (551/2007), joka astui voimaan 1. tammikuuta 2008 korvaten aiemman, 1970-luvulta peräisin olevan samannimisen lain. Uuden lain mukaan puolustusvoimien tehtävänä on[3]
- Suomen sotilaallinen puolustaminen, johon kuuluu:
- maa-alueen, vesialueen ja ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen
- kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen
- sotilaskoulutuksen antaminen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ohjaaminen sekä maanpuolustustahdon edistäminen
- muiden viranomaisten tukeminen, johon kuuluu:
- virka-apu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, terrorismirikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi sekä muuksi yhteiskunnan turvaamiseksi
- pelastustoimintaan osallistuminen antamalla käytettäväksi pelastustoimintaan tarvittavaa kalustoa, henkilöstöä ja asiantuntijapalveluja
- osallistuminen avun antamiseen toiselle valtiolle terrori-iskun, luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun vastaavan tapahtuman johdosta sekä
- osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.
Puolustusvoimien tärkein toimivaltuus on valtuutus käyttää sotilaallista voimaa. Lakiteksti muotoilee tämän tehtävän seuraavasti:
- Puolustusvoimat turvaa Suomen aluetta, kansan elinmahdollisuuksia ja valtiojohdon toimintavapautta sekä puolustaa laillista yhteiskuntajärjestystä tarvittaessa sotilaallisin voimakeinoin aseellisen hyökkäyksen tai sitä vastaavan ulkoisen uhan kohdistuessa Suomeen. Sotilaallisten voimakeinojen tulee olla sopusoinnussa Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Sotilaallisilla voimakeinoilla tarkoitetaan sotilaan henkilökohtaisen aseen ja sitä voimakkaampaa asevoiman käyttöä.
Tehtäviensä toteuttamiseksi puolustusvoimilla on myös muita toimivaltuuksia, joista on säädetty suuressa määrässä erityislakeja. Tärkeimmät toimivaltuussäädökset ovat aluevalvontalaissa ja laissa poliisin tehtävien toteuttamisesta puolustusvoimissa (1251/1995). Edellinen laki antaa Puolustusvoimille oikeuden valvoa ilma- sekä vesirajoja ja ottaa kiinni tarvittaessa rajaa loukkaavat alukset ja henkilöt. Se mahdollistaa myös tiettyjen salaisten kohteiden suojaamisen. Sotilaskurinpitolaki puolestaan antaa puolustusvoimille oikeuden tutkia itse asevelvollisten ja ammattisotilaiden tekemät sotilasrikokset, minkä jälkeen syyllisiä voidaan rangaista joko kurinpito- tai tuomioistuinmenettelyssä.
[muokkaa] Johtaminen
Puolustusvoimien rakenne |
maavoimat |
aluehallinto |
sotilaslääni |
aluetoimisto |
ilmavoimat |
merivoimat |
puolustusvoimien joukot |
joukko-osasto |
joukkoyksikkö |
perusyksikkö |
[muokkaa] Ylin johto
Puolustusvoimien ylipäällikkö on tasavallan presidentti, joka päättää[3]
- valtakunnan sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista,
- sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista
- sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteista sekä
- muista puolustusvoimien sotilaallista toimintaa ja sotilaallista järjestystä koskevista laajakantoisista tai periaatteellisesti merkittävistä sotilaskäskyasioista.
Tasavallan presidentti tekee päätöksensä pääasiassa puolustusvoimien komentajan esittelystä, mutta puolustusministerillä on aina oikeus olla läsnä tasavallan presidentin antaessa sotilaskäskyä. Tietyissä taloudellisesti merkittävissä asioissa, jotka kuuluvat puolustusministeriön päätäntävaltaan, esittelijänä toimii puolustusministeri. Tällöin puolustusvoimain komentajalla on oikeus olla läsnä ja esittää näkemyksensä. Halutessaan presidentti voi viedä sotilaskäskyasian esiteltäväksi valtioneuvoston yleisistuntoon, jolloin hän tekee päätöksensä hallituksen ratkaisuehdotuksesta. Presidentillä on aina oikeus ottaa käsiteltäväkseen mikä tahansa sotilaskäskyasia.
Puolustusministeri päättää varuskuntien ja joukko-osastojen perustamisesta ja lakkauttamisesta sekä muista vastaavasti yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista. Kaikki muut sotilaskäskyasiat kuuluvat puolustusvoimien komentajan tai hänen alaistensa päätösvaltaan. Sotilaskäskyasioissa tehdyistä päätöksistä ei voi valittaa.
[muokkaa] Paikallishallinto
Puolustusvoimien aluehallintoa hoitavat sotilasläänit, joitten paikallishallintoviranomaisina toimivat aluetoimistot. Sotilasläänit alaisineen ovat[5][6]
- Etelä-Suomen sotilaslääni (esikunta Helsingissä)
- Helsingin aluetoimisto (Helsinki), käsittää Uudeltamaalta pääkaupunkiseudun
- Itä-Uudenmaan aluetoimisto (Järvenpää), käsittää Itä-Uudenmaan sekä Uudeltamaalta Hyvinkään, Järvenpään, Keravan, Mäntsälän, Nurmijärven, PornaisetTuusulan ja
- Uudenmaan aluetoimisto (Tammisaari), käsittää Uudenmaan lukuun ottamatta pääkaupunkiseutua ja edellä mainittua seitsemää kuntaa
- Länsi-Suomen sotilaslääni (esikunta Hämeenlinnassa)
- Kanta-Hämeen aluetoimisto (Hämeenlinna)
- Keski-Suomen aluetoimisto (Jyväskylä)
- Pirkanmaan aluetoimisto (Tampere)
- Pohjanmaan aluetoimisto (Vaasa), käsittää Pohjanmaan aluetoimiston alueen eli Etelä- ja Keski- sekä rannikon Pohjanmaan
- Päijät-Hämeen aluetoimisto (Lahti)
- Satakunnan aluetoimisto (Säkylä)
- Varsinais-Suomen aluetoimisto (Turku), käsittää Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan
- Itä-Suomen sotilaslääni (esikunta Kouvolassa)
- Etelä-Karjalan aluetoimisto (Lappeenranta)
- Etelä-Savon aluetoimisto (Mikkeli)
- Kymenlaakson aluetoimisto (Hamina)
- Pohjois-Karjalan aluetoimisto (Kontiolahti)
- Pohjois-Savon aluetoimisto (Kuopio)
- Pohjois-Suomen sotilaslääni (esikunta Oulussa)
- Kainuun aluetoimisto (Kajaani)
- Lapin aluetoimisto (Rovaniemi) käsittää Etelä-Lapin lukuun ottamatta Kolaria
- Pohjois-Pohjanmaan aluetoimisto (Oulu)
- Ylä-Lapin aluetoimisto (Sodankylä), käsittää Lapin historiallisen maakunnan alueen eli Pohjois-Lapin lisäksi Kolarin
Sotilasläänit suunnittelevat alueensa puolustuksen käyttäen työkalunaan aluetoimistojaan. Aluetoimistot puolestaan toteuttavat vanhoja sotilasläänien tehtäviä hoitaen kutsunnat ja paikallispuolustuksen suunnittelun. Sodan aikana aluetoimistot perustavat kukin yhden sotilasalueen esikunnan.[7]
Puolustusvoimien sotilaallinen voima on rauhan aikana jaettu joukko-osastoihin, jotka ovat sotilasläänien, ilmavoimien tai merivoimien alaisia. Joukko-osastot ovat yleensä yli tuhannen hengen vahvuisia yhtymiä, ja niistä useimmat kouluttavat rauhan aikana varusmiehiä. Sodan aikana ne perustavat tärkeimmät sodan ajan joukot. Muut sodan ajan joukot perustaa sotilaslääni tai aluetoimisto.
Vaasassa sijaitseva Pohjanmaan sotilasläänin esikunta, Kuopiossa sijaitseva Savo-Karjalan sotilasläänin esikunta ja Rovaniemellä sijaitseva Lapin sotilasläänin esikunta lakkautetiin 31.12.2009.[8]
[muokkaa] Asevelvollisuus
- Pääartikkeli: Asevelvollisuus Suomessa
Asevelvollisuus koskee Suomessa miehiä. Asevelvollisuudesta määräävät asevelvollisuuslaki ja siviilipalveluslaki. Kyseessä on osa perustuslain 127 §:n määräämää maanpuolustusvelvollisuutta, joka koskee kaikkia Suomen kansalaisia. Asevelvollisuuden voi suorittaa varusmiespalveluksena tai siviilipalveluksena.
[muokkaa] Varusmiespalvelus
- Pääartikkeli: Varusmiespalvelus Suomessa
Varusmiespalvelus on Suomessa perustuslain 127 §:n tarkoittama tapa suorittaa asevelvollisuus. Varusmiespalveluksen ovat velvoitettuja suorittamaan kaikki asevelvolliset miehet, joilla ei ole uskonnollista tai eettistä vakaumusta tai terveydellistä syytä, joka estäisi varusmiespalveluksen suorittamisen.[9]
[muokkaa] Reservipalvelus
- Pääartikkeli: Reservipalvelus Suomessa
Varusmiespalveluksen jälkeen asevelvollisuus jatkuu reservissä. Reserviläisiä voidaan lain mukaan kutsua kertausharjoituksiin määräajaksi. Reservin kertausharjoitukset perustuvat asevelvollisuuslakiin, ja ne ovat yhtä velvoittavia kuin varusmiespalvelus. Kertausharjoituksiin voidaan käskeä:
- Miehistö 40 vrk
- Erikoiskoulutettu miehistö 75 vrk
- Upseerit ja aliupseerit 100 vrk
[muokkaa] Naisten vapaaehtoinen asepalvelus
Viime vuosina upseerin tutkinnon Maanpuolustuskorkeakoulussa (kadettikoulussa) on vuosittain suorittanut myös muutama naisopiskelija. Ylimpään upseerin arvoon ylennetty nainen tällä hetkellä on kapteeni. Noin 60 prosenttia asepalveluksen suorittaneista naisista saa johtajakoulutuksen.
Vuoden 1995 jälkeen Suomessa on koulutettu yhteensä noin 3 000 naista, ja vuosittain palvelukseen hakeutuu noin 500 henkeä. Tunnettuja vapaaehtoisen asevelvollisuuden suorittaneita naisia ovat muun muassa moukarinheittäjä Sini Pöyry ja poliitikko Outi Siimes.[10]
[muokkaa] Vapaaehtoinen maanpuolustustyö
Puolustusvoimat jatkaa vuosina 2005-2006 miehistöön kuuluneiden reserviläisten kouluttamista aliupseereiksi sekä reservin aliupseerien kouluttamista reservin upseereiksi osana uudistuvaa reservin koulutusjärjestelmää. Koulutukseen hyväksytään vuosittain vain muutamia kymmeniä reserviläisiä, joilla on jo sodan ajan sijoitus ylempää sotilaskoulutusta edellyttävään tehtävään.
[muokkaa] Vapaaehtoiset harjoitukset (VEH)
Vapaaehtoiset harjoitukset ovat puolustusvoimien johtamia harjoituksia, joihin osallistuminen on vapaaehtoista ja joista ei makseta reserviläispalkkaa.
Puolustusvoimat järjestää alueellisia ja valtakunnallisia maanpuolustuskursseja avainhenkilöstölle, johon kuuluu muiden muassa valtion ja kuntien korkeita virkamiehiä sekä elinkeinoelämän vaikuttajia. Nämä kurssit, joiden tarkoituksena on antaa avainhenkilöstölle tietoja valtakunnan turvallisuuspolitiikasta ja maanpuolustuksesta, rinnastetaan pääosin vapaaehtoisiin harjoituksiin.
[muokkaa] Maanpuolustuskoulutusyhdistys
Sotilaallista koulutusta järjestää myös Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK), joka nykyisin on luonteeltaan julkisoikeudellinen yhteisö. Sen järjestämät kurssit eivät ole kertausharjoituksia. Sotilaalliset lisäkurssit ja eräät muut kurssit kuitenkin rinnastetaan kertausharjoituksiin tietyin poikkeuksin. MPK:n kurssit voivat olla myös maksullisia kurssilaisille.
Aikaisemmin Maanpuolustuskoulutusyhdistys toimi tavallisena yhdistyksenä, jonka nimi oli Maanpuolutuskoulutus ry. Vuonna 2007 säädetty laki muutti sen julkisoikeudelliseksi yhteisöksisiirsi sotilaalliset lisäkurssit selkeämmin puolustusvoimien alaiseksi toiminnaksi.[11].
[muokkaa] Maakuntajoukot
- Pääartikkeli: Aihetta käsittelee tarkemmin artikkeli Maakuntajoukot
Sotilaallista maanpuolustusta tukeva vapaaehtoinen maanpuolustus tarjoaa toimintamahdollisuuksia kansalaisille, jotka haluavat vapaaehtoisesti valmistautua maan puolustukseen tai sen tukemiseen.
Puolustusvoimien sodan ajan joukkoihin kuuluvien maakuntajoukkojen organisoinnissa ja koulutuksessa sovitetaan yhteen puolustusvoimien, muiden viranomaisten, vapaaehtoisjärjestöjen ja vapaaehtoisten reserviläisten sekä muiden vapaaehtoisten kansalaisten tarpeita ja odotuksia. Tavoitteena on, että viranomaisten organisoimaa turvallisuuskoulutusta voidaan täydentää mahdollisimman tehokkaasti vapaaehtoisen koulutus- ja toimintajärjestelmän tuottamalla kansalaisten osaamisella.
[muokkaa] Rauhanturvaaminen
Rauhanturvaaminen on tärkeä osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Varusmiespalvelus on rauhanturvaajaksi pääsyn edellytys.
Rauhanturvatehtäviin on mahdollisuus päästä joko hakeutumalla varusmiespalvelukseen Suomen Kansainväliseen Valmiusjoukkoon (Finnish Rapid Deployment Force) tai lähettämällä hakemus rauhanturvatehtäviin varusmiespalveluksen jälkeen. Nykyisin myös naisilta edellytetään varusmiespalveluksen suorittamista.
Rauhanturvaajilta edellytetään muun muassa hyvää fyysistä kuntoa ja terveyttä, luonteen tasapainoa, kykyä sietää henkistä painetta, yhteistoimintakykyä, kohtuullista englannin kielen taitoa sekä moitteettomia elämäntapoja. Kaikki suomalaiset rauhanturvaajat ovat vapaaehtoisia.
[muokkaa] EU:n nopean toiminnan joukot
- Pääartikkeli: Euroopan unionin taistelujoukot
Euroopan unionin nopean toiminnan joukkojen myötä Suomi osallistuu uudentyyppiseen kriisinhallintaan. EU:n taisteluosastoille suunnitellut tehtävät ovat pitkälti samoja, joita rauhanturvaajat ovat jo YK:n ja Naton johtamissa operaatioissa vuosikausia suorittaneet. Aiempaan verrattuna oleellisia eroavaisuuksia on kolme: koulutus, varustus ja nopeus. Nopean toiminnan joukot tarjoavat EU:n puitteissa poliittisille päätöksentekijöille entistä konkreettisemmat ja nopeammat mahdollisuudet puuttua koulutetun, varustetun ja asiansa osaavan joukon toimenpitein joskus yllättäenkin ilmaantuviin ongelmatilanteisiin.
[muokkaa] Perustamispäivä ja nimihistoria
Puolustusvoimat muodostettiin 25. tammikuuta 1918, kun senaatin eli hallituksensisäministeriö julisti suojeluskunnat hallituksen joukoiksi.[12] sisäasiaintoimikunta, nykyinen
Puolustusvoimat ei kuitenkaan ole juhlinut varsinaista perustamispäiväänsä, vaan vietti sotaväen lippujuhlan päivää 16. toukokuuta vuosina 1919-1939 muistaen hallituksen joukkojen eli valkoisten voittoa punaisista sisällissodassa 1918. Talvisodan jälkeen kahtiajaosta muistuttava päivä haluttiin siirtää toukokuun kolmanneksi sunnuntaiksi kunnioittamaan sisällissodassa ja talvisodassa kaikkien henkensä antaneiden suomalaisten muistoa, jolloin alkoi kaatuneiden muistopäivän vietto. Jatkosodan aikana puolustusvoimien ylipäällikön, sotamarsalkka Gustaf Mannerheimin täyttäessä 75 vuotta hänet ylennettiin Suomen marsalkaksi ja hänen syntymäpäiväänsä 4.6. vietettiin aluksi nimellä Suomen marsalkan syntymäpäivä, mutta varsin pian nimeksi vakiintui puolustusvoimain lippujuhlan päivä. Näin esimerkiksi puolustusvoimien 90-vuotispäivää vietettiin puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4.6.2008.[13]
[muokkaa] Nimihistoria
Suomen tasavallan joukot[14] | 1918 |
Suomen sotajoukot | 1918 |
Suomen armeija | 1919 |
sotaväki[15] | 1919-1922 |
puolustuslaitos[16] | 1922-1939 |
puolustusvoimat[17] | vuodesta 1939 |
[muokkaa] Katso myös
- Alueellinen puolustusjärjestelmä
- Asevelvollisuus Suomessa
- Kirkollinen työ puolustusvoimissa
- Puolustuspolitiikka
- Puolustusvoimain pääesikunta
- Puolustusvoimain komentaja
- Puolustusvoimien ylipäällikkö
- Suomen puolustusvoimien sotilasarvot
- Suomen Nato-keskustelu
- Suomen suuriruhtinaskunnan armeija
- Vapaaehtoinen maanpuolustus
- Varusmiestoimikunta
- Virka-apu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti