Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste MIDSUMMER (JUHANNUS) IN FINLAND. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste MIDSUMMER (JUHANNUS) IN FINLAND. Näytä kaikki tekstit

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Midsummer Bonfire 2014 Finland Punkaharju ~ Juhannuskokko


MIDSUMMER IN FINLAND - JUHANNUS -

Finland

Midsummer bonfire in Seurasaari. Bonfires are very common in Finland, where many people spend their midsummer in the countryside outside towns.
Before 1316[citation needed] the summer solstice was called Ukon juhla ("Ukko's celebration") after the Finnish god Ukko. In Karelian tradition, many bonfires were burned side by side, the biggest of which was called Ukko-kokko (the "Old Man Bonfire"; the prefix ukko- is used in Finnish to denote notable or particularly large objects or entities).[citation needed] After the celebrations were Christianized, the holiday became known as juhannus after John the Baptist (Finnish: Johannes Kastaja).[12]
Since 1955, the holiday has always been on a Saturday (between June 20 and June 26). Earlier it was always on June 24. Many of the celebrations of midsummer take place on midsummer eve, when many workplaces are closed and shops must close their doors at noon.
In the Finnish midsummer celebration, bonfires (Finnish kokko) are very common and are burned at lakesides and by the sea.[5][13] Often branches from birch trees (koivu) are placed on both side of the front door to welcome visitors.[14] Swedish-speaking Finns often celebrate by erecting a midsummer or maypole (Swedish midsommarstång, majstång).[15] Some Finland Swedes call the holiday Johannes after the Finnish term juhannus - or more accurately after the Biblical John the Baptist (="Johannes Döparen" in Swedish).
In folk magic, midsummer was a very potent night and the time for many small rituals, mostly for young maidens seeking suitors and fertility. Will-o'-the-wisps were believed to appear at midsummer night, particularly to finders of the mythical "fern in bloom" and possessors of the "fern seed", marking a treasure. In the old days, maidens would use special charms and bend over a well, naked, in order to see their future husband’s reflection. In another tradition that continues still today, an unmarried woman collects seven different flowers and places them under her pillow to dream of her future husband.[16]
An important feature of the midsummer in Finland is the white night and the midnight sun. Because of Finland's location spanning around the Arctic Circle the nights near the midsummer day are short or non-existent. This gives a great contrast to the darkness of the winter time. The temperature can vary between 0 °C and +30 °C, with an average of about 20 °C in the South.
Many Finns leave the cities for Midsummer and spend time in the countryside. Nowadays many spend a few days there, and some Finns take their whole vacation in a cottage. Rituals include bonfires, cookouts, a sauna and spending time together. Heavy drinking is also associated with the Finnish midsummer.[17]
Many music festivals of all sizes are organized on the Midsummer weekend. It is also common to start summer holidays on Midsummer day. For many families the Midsummer is the time when they move to the countryside to their summer cottage by the sea or lake. Midsummer is also a Finnish Flag Day where the flag is hoisted at 6 pm on Midsummer's Eve and flown all night till 9 pm the following evening.[17] Finnish Canadians in the New Finland district, Saskatchewan, Canada celebrate Juhannus.[18]

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Finnish Midsummer Night in 180 Seconds - Midnight Sun

MIDSUMMER IN FINLAND - JUHANNUS SUOMESSA -

Finland

Midsummer bonfire in Seurasaari. Bonfires are very common in Finland, where many people spend their midsummer in the countryside outside towns.
Before 1316, the summer solstice was called Ukon juhla, ("Ukko's celebration") after the Finnish god Ukko. In Karelian tradition, many bonfires were burned side by side, the biggest of which was called Ukko-kokko (the "bonfire of Ukko"). After the celebrations were Christianized, the holiday became known as juhannus after John the Baptist (Finnish: Johannes Kastaja).[12]
Since 1955, the holiday has always been on a Saturday (between June 20 and June 26). Earlier it was always on June 24. Many of the celebrations of midsummer take place on midsummer eve, when many workplaces are closed and shops must close their doors at noon.
In the Finnish midsummer celebration, bonfires (Finnish kokko) are very common and are burned at lakesides and by the sea.[5][13] Often branches from birch trees (koivu) are placed on both side of the front door to welcome visitors.[14] Swedish-speaking Finns often celebrate by erecting a midsummer or maypole (Swedish midsommarstång, majstång).[15] Some Finland Swedes call the holiday Johannes after the Finnish term juhannus - or more accurately after the Biblical John the Baptist (="Johannes Döparen" in Swedish).
In folk magic, midsummer was a very potent night and the time for many small rituals, mostly for young maidens seeking suitors and fertility. Will-o'-the-wisps were believed to appear at midsummer night, particularly to finders of the mythical "fern in bloom" and possessors of the "fern seed", marking a treasure. In the old days, maidens would use special charms and bend over a well, naked, in order to see their future husband’s reflection. In another tradition that continues still today, an unmarried woman collects seven different flowers and places them under her pillow to dream of her future husband.[16]
An important feature of the midsummer in Finland is the white night and the midnight sun. Because of Finland's location spanning around the Arctic Circle the nights near the midsummer day are short or non-existent. This gives a great contrast to the darkness of the winter time. The temperature can vary between 0 °C and +30 °C, with an average of about 20 °C in the South.
Many Finns leave the cities for Midsummer and spend time in the countryside. Nowadays many spend a few days there, and some Finns take their whole vacation in a cottage. Rituals include bonfires, cookouts, a sauna and spending time together. Heavy drinking is also associated with the Finnish midsummer.[17]
Many music festivals of all sizes are organized on the Midsummer weekend. It is also common to start summer holidays on Midsummer day. For many families the Midsummer is the time when they move to the countryside to their summer cottage by the sea or lake. Midsummer is also a Finnish Flag Day where the flag is hoisted at 6 pm on Midsummer's Eve and flown all night till 9 pm the following evening.[17] Finnish Canadians in the New Finland district, Saskatchewan, Canada celebrate Juhannus.[18]

JUHANNUS - MIDSUMMER -

Juhannus

Anders Zorn, Juhannustanssit, 1897.
Juhannus (myös mittumaari joissakin murteissa) tarkoittaa valon ja keskikesän juhlaa, jota vietetään kesäkuussa kesäpäivänseisauksen tienoilla[1][2]. Suomessa, Ruotsissa ja Baltian maissa juhannus on ollut alun perin muinaisuskontoon liittyvä juhla. Monet kristilliset kirkkokunnat viettävät juhannusta Johannes Kastajan syntymäpäivänä, mistä tulee nimi juhannus.[3]
Juhannusta vietettiin alun perin vuoden valoisimpana päivänä eli kesäpäivän seisauksen aikaan, josta katolinen kirkko siirsi juhlan vieton kesäkuun 24. päivään eli vietettäväksi puolta vuotta ennen joulua. Nykyisin juhannusta juhlitaan Suomessa ja Ruotsissa kesäkuun 20. ja 26. päivien välisenä lauantaina. Vuonna 2014 juhannus on 21. kesäkuuta.
Suomalaiseen juhannukseen kuuluvat kiinteästi esimerkiksi juhannussauna koivuvastoineen, juhannuskokko ja juhannustanssit.[4] Suomessa juhannus on myös virallinen liputuspäivä, jolloin liputetaan koko juhannusyön ajan.[5] Monet juhannuksen perinteistä juontavat juurensa vanhaan eurooppalaiseen valon ja hedelmällisyyden juhlaan kesäpäivänseisauksen aikana. Juhannukseen on vanhastaan liittynyt erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato ja naimaonni.[4]

Suomalainen juhannus

Suomessa juhannus on yöttömän yön juhla[6]. Napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laske lainkaan kesäpäivänseisauksena.[7]
Juhannus on virallinen liputuspäivä, Suomen lipun päivä[5] Muista liputuspäivistä poiketen silloin liputus alkaa jo aattoiltana kello 18 ja jatkuu yön yli yhtäjaksoisesti juhannuspäivän iltaan kello 21 saakka.[5][8] Juhannus on nykyisin myös kirkollinen juhlapäivä[9].

Historia

Juhannuskokon poltto on osa juhannusperinteitä.
Juhannusta vietettiin Suomessa alun perin Ukon juhlana sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi[10]. Etelä-Karjalassa juhannusta kutsuttiin Ukon juhlaksi vielä 1800-luvulla[3].
Juhannuksena tehtiin yleisesti taikoja, joilla pyrittiin varmistamaan tuleva sato ja naimaonni.[4][11] Suomalaisiin juhannusperinteisiin kuului aiemmin myös suursiivous.[11] Portaiden, ovien ja ikkunoiden pieliin oli tapana pystyttää juhannuskoivuja.[12][11][13],[14] Koivunoksista sidottiin lisäksi tuoreita vihtoja. Sisään taloon kannettiin kukkia ja tuoreita puunlehviä[15].
Vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla on kutsuttu pesäpäiviksi, koska aurinko on silloin ”pesässä”, eli sen päivittäinen kierto käy korkeimmalla kohdallaan, ikään kuin maailmanpuun oksalla. Aurinko näyttää viipyvän pesässä joitakin päiviä, kunnes auringon liikerata alkaa taas laskea ja päivät jälleen lyhetä. Pesäpäivinä tapahtuva kosminen suunnanmuutos on koettu taianomaiseksi tilanteeksi, jolloin pahojen henkien ja kummitusten on uskottu nousevan esiin ja liikkuvan vapaina maan päällä.[16] Juhannuspäivä oli suotuisa myös enteiden katsomiselle. Silloin katsottiin säitä, satovuotta ja karjaonnea.[11][14]
Meluaminen ja juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon. Niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Erään uskomuksen mukaan mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta. Pahoja henkiä on karkotettu myös juhannuskokkoja polttamalla.[16] Juhannuskokkoja poltettiin aluksi maan itäisissä osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan.[4] [16]
Juhannusta vietettiin alun perin vuoden pisimpänä päivänä, mutta katolinen kirkko siirsi juhlapäivän 400-luvun alkupuolella kesäkuun 24 päivään ja nimesi sen puoli vuotta ennen joulua syntyneen[17] Johannes Kastajan syntymäpäiväksi. Juhlan nimeksi vakiintui ajan myötä juhannus[18] [16], joka on Johannes-nimen vanha muoto[19] Samalla kirkko halusi antaa uuden, kristillisen, merkityksen Euroopassa yleisesti vietetylle keskikesän juhlalle[20]
Pohjanmaalla on ollut käytössä juhannuskuusi, joka eroaa joulukuusesta siinä suhteessa, että kuusi karsittiin latvatupsuun asti. Kuusi sai seistä pihalla ainakin kekriin saakka syksyllä.[21]

Juhannussalko

Pääartikkeli: Juhannussalko
Ahvenanmaalla ja suomenruotsalaisella rannikkoalueella on pystytetty juhannussalkoja, joka koristellaan lehdin ja kukin. Salkojen on ajateltu kuuluneen skandinaaviseen pakanalliseen hedelmällisyysriittiin. On myös esitetty, että keskiajan Hansa-kauppiaat toivat salkoperinteen Pohjoismaihin, jolloin tapa olisi sukua Manner-Euroopassa vappuna pystytettäville saloille.[4][22]

Juhannuskokko

Pääartikkeli: Juhannuskokko
Juhannuskokkojen polttaminen liittyy keskieurooppalaiseen tapaan polttaa tulia kevään juhlan yhteydessä. Suomessa juhannuskokkoja poltettiin maan itäisissä ja pohjoisissa osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan.[4][20] Aikaisemmin maan länsiosissa poltettiin ennen juhannusta helavalkeita ja pääsiäiskokkoja. Jälkimmäinen perinne elää edelleen Pohjanmaalla.[6] Myös syksyllä mikkelin tai kekrin aikaan poltettiin kokkoja. Kokkojen on joskus selitetty liittyvän auringonpalvontaan, useimmin niiden on katsottu liittyvän satoisuuden sekä karjan ja ihmisten menestyksen tuottamiseen sekä pahan torjuntaan.[10]

Taiat

Pääartikkeli: Juhannustaika
Juhannuksena on tehty runsaasti erilaisia juhannustaikoja.[11] Tunnetuimpia ovat erilaiset lemmentaiat. Taioilla pyrittiin takaamaan naimaonni, näkemään tuleva puoliso tai saamaan haluttu henkilö puolisoksi.[14] Juhannustaioista monet tehtiin alasti. Naimaikäiset tytöt koettivat saada selville tulevan sulhasensa esimerkiksi kiertämällä kolmesti saunan ympäri ja kurkistamalla lakeisesta sisään tai katsomaan keskiyöllä alastomana lähteeseen. Juhannussaunassa valmistauduttiin houkuttelevammaksi kosinnan kohteeksi lukemalla loitsuja ja kylpemällä kukista tehdyllä Vastalla.[23][20] Juhannuspäivä oli suotuisa enteiden katsomiselle. Silloin katsottiin säitä, satovuotta ja karjaonnea.[11][14] Kaikenlaiset oudot tapahtumat olivat luonteenomaisia juhannusyölle. Aaveiden ajateltiin vaeltavan ja aarnivalkeiden palavan.[11][20]

Koristeet

Katso myös: Juhannuskoivu
Suomalaisiin juhannusperinteisiin kuului aiemmin suursiivous.[11] Juhannuskoristeet ovat olleet pääasiassa kukkia ja lehviä. Pihoille on tehty lehtimajoja ja huoneisiin ripoteltu haavan- ja pihlajanlehtiä.[20] Portaiden, ovien ja ikkunoiden pieliin pystytettiin juhannuskoivuja[24]. Koivunoksista myös sidottiin tuoreita vihtoja.[11]
Pohjanmaalla on ollut käytössä juhannuskuusi, joka eroaa joulukuusesta siinä suhteessa, että kuusi karsittiin latvatupsuun asti. Kuusi sai seistä pihalla ainakin kekriin saakka syksyllä.[21]

Muut perinteet

Juhannussaunassa käytiin jo päivällä, jotta illalla oltaisiin puhtaina valmiina vastaanottamassa yötöntä yötä. Juhannussauna saatettiin koristella juhannuskoivuin tai tuorein lehvin.[25]
Juhannus on ollut Suomessa aiemmin vilkkainta avioliittoaikaa, mutta nykyisin juhannushäät ovat harvinaisempia.[26][10]. Talonpoikaiskulttuurissa häitä vietettiin tavallisesti satovuoden lopussa eli syksyllä. 1800-luvun alussa ajankohtana yleistyi kesäkuu, koska maataloustöissä oli tuolloin väliaika. Varsinaisesti kesähäät yleistyivät vasta 1900-luvulla.[18]
Varsinkin 1950-luvulla Aavasaksalle saapui joka vuosi juhannuksena suuri joukko matkailijoita keskiyönauringon juhliin[27]. Vanhoja juhannusperinteitä vaalitaan vuosittain etenkin Helsingin Seurasaaressa järjestettävissä perinteisissä juhannusjuhlissa.[28]
Suomen lipun juhlapäivän ajankohtaa pohdittiin vuonna 1926. Kirjailija Maila Talvion ehdotus juhannuspäivästä voitti. Viralliseksi liputuspäiväksi juhannus tuli vuonna 1934.[10]

Juhannuksen ajankohta

Kukkiva juhannusruusu.
Juhannusta edeltävä perjantai on juhannusaatto. Se ei ole pyhäpäivä, mutta useimmilla työpaikoilla se on vakiintuneen käytännön mukaisesti vapaapäivä. Kaupat ovat silloin yleensä auki kello kahteentoista asti päivällä.[29]
Juhannuspäivää vietetään Suomessa ja Ruotsissa kesäkuun 20.–26. päivälle osuvana lauantaina.[10][30][31][9][5][17][32] Aiemmin juhannusta vietettiin viikonpäivästä riippumatta 24. kesäkuuta, Suomessa vuoteen 1954 ja Ruotsissa vuoteen 1952 saakka.[33][9] Esimerkiksi Norjassa, Virossa ja Latviassa juhannusta juhlitaan edelleen aina 24. kesäkuuta.

Nykyajan juhannustapoja

Nykyisiinkin suomalaisiin juhannusperinteisiin kuuluvat juhannuskoivut ja -kukat, juhannussauna sekä ruotsinkielisillä alueilla lehvin ja kukin koristellut juhannussalot. Useiden suomalaisten tapana on viettää juhannus kesämökillä.[10] Monet käyttävät juhannuksena runsaasti alkoholijuomia.[34][35]
Perhe- ja paikallisyhteisöjuhlista ovat juhannusjuhlat laajentuneet jopa laajoiksi yleisötapahtumiksi kuten konserteiksi. Suomen suurin juhannusfestivaali on Himos festival.[36] Yksi pisimpään järjestetyistä juhannusjuhlista on ollut Lentäjien juhannus Kauhavalla lentosotakouluksi muuttuneen ilmasotakoulun lentokentällä.
Kaupungeista maalle menoa juhannuksena on arvosteltu joukkotiedotusvälineissä 1970-luvun alkupuolelta saakka. Syitä kesäviikonlopuille tyypilliseen suureen kuolleisuuteen ovat juhannusliikenteen aiheuttamat liikenneonnettomuudet ja hukkumiset, joihin suurena syynä alkoholin runsas käyttö. On kuitenkin vuosia, jolloin juhannuksen viileästä säästä johtuen aiheutuu vähemmän hukkumisonnettomuuksia kuin tavallisena lämpimänä kesäviikonloppuna.

Juhannus kirjallisuudessa