Sivut

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

PÄÄSIÄINEN - EASTER -

Pääsiäinen

 
 
Ylösnoussut Jeesus ja Magdalan Maria, Raamatun kuvitusta 1900-luvun alusta.
Pääsiäismunia. Muna on vanha hedelmällisyyden vertauskuva. Kristillisessä perinteessä muna on vertauskuva ylösnousemukselle.
Pääsiäinen on kristinuskon vuotuisjuhla, jota vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen juhlana.[1] Ylösnousemus on kristillisen uskon ydinkohtia, ja pääsiäinen kirkkovuoden vanhin ja tärkein juhla.[2] Pääsiäistä edeltää hiljainen viikko, joka huipentuu pitkäperjantaihin, Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivään. Varsinainen pääsiäinen alkaa pääsiäissunnuntaista ja sitä seuraa toinen pääsiäispäivä. Nämä päivät ovat pyhäpäiviä Suomessa ja monessa muussa maassa.[3]
Juutalaisuudessa pääsiäistä vietetään Mooseksen aikaisen Egyptin orjuudesta vapaaksi pääsemisen muistoksi, mistä johtuu myös sana pääsiäinen. Juutalaisten juhlan nimi on pesah ja siihen liittyvä Happamattoman leivän juhla. Pesahin ajankohta ei ole sidoksissa kristilliseen pääsiäiseen, vaan se määräytyy juutalaisen kalenterin mukaan.[4][5]
Kristillinen juhla antoi uuden sisällön esikristilliselle kevään juhlalle.[2] Nykyiseen pääsiäiseen liittyy useita keväisen luonnon heräävän elämän vertauskuvia. Näitä ovat muun muassa narsissit, rairuoho, keltaiset pääsiäistiput sekä kanit eli puput sekä hiirenkorvalle puhkeavat koivunoksat ja pajunkissat. Kevätpäiväntasauksen jälkeen valo voittaa pimeyden ja lämpö kylmyyden: vertauskuvallisesti elämä voittaa kuoleman.[6] Muna on eri puolilla maailmaa tunnettu hedelmällisyyden ja kasvun vertauskuva.[7]

Sisällysluettelo

Sanan alkuperä

Jacques Reich, Eástre, 1909.
Suomen kielen sana pääsiäinen on Mikael Agricolan keksimä uudissana ja tarkoittaa paastosta ”pääsemistä”, eli pääsiäistä edeltävän neljänkymmenen päivän paaston päättymistä. Monissa kielissä pääsiäisen sana on johdettu juhlan hepreankielisestä nimestä Pesah, esimerkiksi armeniaksi ja venäjäksi pasha, kreikaksi paskha ja ruotsiksi påsk.[8]
Englannin kielen kristillistä pääsiäistä tarkoittava Easter ja saksan vastaava sana Ostern ovat muinaisgermaanista alkuperää. Juutalaisesta pääsiäisestä käytetään englannin kielessä sanaa Passover.[8]
Easter-nimen alkuperä on keskienglannin kielen estre – vanhan englannin kielen eastre – ja edelleen vanhan saksan kielen ostarun (monikko) ja skandinaavinen ostra. Bede Venerabiliksen mukaan (700-luvulla) Eastre eli Eostre eli Ostara oli vanha anglosaksinen kevään ja aamunnousun jumalatar, ja Beden mukaan hän antoi nimensä myös tälle hänen kunniakseen vietetylle juhlalle. Vanhassa englanninkielessä se tarkoittaa myös itää, samoin nykyenglannissa kytkentä on näkyvä.[9] Englannin ja saksan pääsiäistä merkitsevät sanat on sukua muinaiskreikan Eos- ja latinan Aurora-sanoille, jotka nekin tarkoittivat aamuruskon jumalatarta. Myös suomen kielen sana ”itä” saattaa liittyä itämiseen, kevääseen ja luonnon heräämiseen. Kaukaisissa sukukielissä itää tarkoittaa juuri auringon nousua.[10]

Juutalainen pääsiäinen

Pääartikkeli: Pesah
Juhlaa vietetään Egyptin orjuuden päättymisen muistoksi. Ohjeet juhlan viettämisestä on 2. Mooseksen kirjan 12. luvussa. Juhlan viettoon kuuluu happamattoman leivän syöminen.[4][5] Kertomuksen mukaan juutalaisten tuli Egyptissä sivellä kotinsa oven pihtipielet karitsan verellä. Järjestykseltään kymmenentenä vitsauksena Jumala surmasi Egyptissä ihmisten ja karjan esikoiset kaikista taloista, joissa oven pihtipieliä ei oltu sivelty karitsan verellä. Tapahtuman seurauksena faarao päästi israelilaiset pois maasta.[11]
Juutalaista pääsiäistä vietetään Nisan-kuun 15. päivästä alkaen. Vuorokausi vaihtuu auringon laskiessa. Karitsa teurastetaan 14. päivänä. Nisan on juutalaisen kuukalenterin ensimmäinen kuukausi, ja sijoittuu kevätpäiväntasauksen tienoille. Kuukausi alkaa uudestakuusta.[12] Kuukalenterin laskutavasta johtuu, että juutalainen pääsiäinen on aina keväällä täydenkuun aikaan.[13]

Pääsiäisen ajankohta

Pääartikkeli: Pääsiäisen laskeminen
Sanonta ”pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai” on vain viitteellinen, koska pääsiäisen ajankohta on alusta asti määräytynyt kirkollisten taulukoiden pohjalta eikä tähtitieteen perusteella. Lisäksi ajankohdan laskemiseen käytetään tiettyjä yksinkertaistettuja oletuksia.[14] [15]
Pääsiäisen ajankohdan laskemiseen on käytetty 19 vuoden mittaisia taulukoita, jotka määräävät, milloin kevään ensimmäinen täysikuu on – aikaisintaan kevätpäiväntasauksena 21.3. Tässä yhteydessä ajankohtaa laskettaessa käytettävät kevätpäiväntasaus ja täysikuu ovat muodollisia, taulukoituja päiviä, eivät todellisesti tähtitieteeseen pohjautuvia päiviä.[15] Matematiikan kehityttyä riittävästi pystyttiin taulukoiden rinnalle kehittämään kaavat, joilla pääsiäisen ajankohta on käytännössä helpompi laskea. Ensimmäisen menetelmän julkaisi Carl Friedrich Gauss vuonna 1800.[16]

Ajankohdan historiallinen tausta

Matthias Grünewald, Isenheimin alttaritaulu: Ylösnousemus, noin 1510.
Jeesuksen kuoleman ajankohtaa ei voida varmuudella selvittää, mutta todennäköisimpinä päivämäärinä on pidetty perjantaita 7. huhtikuuta vuonna 30 tai 3. huhtikuuta vuonna 33.[17] Se tapahtui juutalaisten pääsiäis­juhlan aikoihin, joka alkoi Nisan-kuun 15. päivänä.[18] Synoptisten evankeliumien mukaan Jeesus vietti edellisen päivän iltana 12 oppilaansa kanssa pääsiäisateriaa[19] ja teloitettiin ristillä seuraavana päivänä, joka oli sapatin valmistuspäivä[20] eli perjantai. Johanneksen evankeliumin mukaan ristiinnaulitseminen tapahtui sen sijaan jo pääsiäisen valmistus­päivänä,[21] jolloin pääsiäislammas teurastettiin Jerusalemin temppelissä.
Oletettu ristiriita tulee siitä, että juutalaista uskontoa ja kulttuuria tuntematon lukija samaistaa sapatin yleensä lauantaihin. Todellisuudessa sapatti juutalaisille tarkoitti uskonnollista juhlaa viikonpäivästä riippumatta (kuten joulupäivä, joka vaihtaa kalenterissa viikonpäivää vuodesta toiseen). Koska ko. viikolla oli ensin pääsiäinen torstaina ja perjantaina puolestaan alkoi aina Nisan-kuussa (meidän kalenterimme maalis/huhtikuu) samaan aikaan vietettevä happamattoman leivän juhla, peräkkäin oli siten kaksi sapatinpäivää (Johannes viittaa tähän puhuessaan että sapatinpäivä oli "suuri", jota tavallinen lauantai ei voi mitenkään olla). Tällöin Jeesus ristiinnaulittiin torstaina, ja hän ylösnousi sunnuntaina. On myös huomattava, että juutalainen päivä lasketaan illasta seuraavaan iltaan, eikä aamusta iltaan. Myöskään Luukkaan evankeliumin 24. luvun kertomus opetuslapsista Emmauksen tiellä ei ole mielekäs, ellei ristiinnaulitsemisesta olisi kulunut kolme päivää (kertomus ajoitetaan tapahtuneeksi samana päivänä kun Jeesuksen hauta oli todettu tyhjäksi, eli kyseisen viikon sunnuntaiksi).
Varhaisimmat tiedot pääsiäisen vietosta ovat 100-luvulta, jolloin viikoittaisen ylösnousemusjuhlan, sunnuntain, rinnalle tuli vuosittain vietettävä pääsiäisjuhla.[22]
Nikaian kirkolliskokouksessa vuonna 325 pääsiäispäivän vietto päätettiin yhtenäistää yhdelle yhteiselle sunnuntaille läpi kristikunnan, mutta ilmeisesti tarkan päivämäärän laskemisesta ei päätetty itse kokouksessa vaan myöhemmin Aleksandriassa. Joka tapauksessa pääsiäisen ajankohdan yhtenäistäminen vei kristikunnassa vielä satoja vuosia. Silti vähitellen, Nikaian päätösten pohjalta, pääsiäispäiväksi vakiintui kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai, joka on aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta.[15]
Ajanlaskun uudistus Länsi-Euroopassa vuosina 1582–1753 säilytti samat periaatteet ja pääsiäispäivän edelleen välillä 22.3.–25.4.. Paavin istuimelta lähtöisin ollut ajanlaskun uudistus herätti vastustusta protestanttisissa maissa, joissa lykättiin gregoriaanisen kalenterin käyttöönottoa. Kun uudistuksia vihdoin alettiin hyväksyä 1700-luvun alussa, päätettiin eräissä protestanttisissa maissa, että pääsiäinen lasketaan ajanlaskussa eri tavalla, niin sanotun parannetun kalenterin mukaisesti.[16] Järjestelmä jäi kuitenkin vähitellen lähes kokonaan käytöstä 1770-luvulle mennessä.[23]
Ortodoksiset kirkot ovat pitäytyneet pääsiäisen suhteen vanhassa ajanlaskussa (juliaaninen kalenteri), minkä takia itäisessä kristikunnassa pääsiäinen sijoittuu tällä hetkellä välille 4.4.–8.5. Muista poiketen Suomen ortodoksinen kirkko viettää kuitenkin pääsiäistä samaan aikaan kuin gregoriaanista kalenteria käyttävät läntiset kirkkokunnat.[24][14]
Ruotsissa ja Suomessa noudatettiin helmikuuhun 1753 asti pääosin juliaanista kalenteria. Vuodesta 1753 alkaen käytettiin gregoriaanista kalenteria, mutta pääsiäinen laskettiin parannetun järjestelmän mukaan.[25][16] Useimmiten poikkeava päivämäärä täsmäsi idän kirkkojen kanssa, mutta vielä vuonna 1845 pääsiäinen oli Suomessa viikkoa muuta Eurooppaa jäljessä.[26]
Vuosi Protestantit, katolilaiset ja Suomen ortodoksinen kirkko Ortodoksit pois lukien Suomen ortodoksinen kirkko
2011 24. huhtikuuta (yhtenevä)
2012 8. huhtikuuta 15. huhtikuuta
2013 31. maaliskuuta 5. toukokuuta
2014 20. huhtikuuta (yhtenevä)
2015 5. huhtikuuta 12. huhtikuuta

Hiljainen viikko eli suuri viikko eli piinaviikko

Pääsiäisnäytelmän kulkue Jerusalemissa.
Pääartikkeli: Suuri viikko
Pääsiäistä edeltää palmusunnuntaista alkava viikko, jota läntisessä kristillisessä perinteessä nimitetään hiljaiseksi viikoksi tai pyhäksi viikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Suomessa on läntisen perinteen mukaisesti hiljaisen viikon eri päiville omat nimensä[27]:
Viikon aikana kirkossa muistellaan Jeesuksen kärsimystietä. Kiirastorstaina muistellaan ehtoollisen asettamista. Kiirastorstain illasta alkaa triduum sacrum eli pyhä kolmen päivän aika, ristin ja ylösnousemuksen muistelu, joka ulottuu pääsiäispäivän iltaan.[28] Pitkäperjantaina muistetaan Jeesuksen kuolemaa ihmiskunnan syntien sovittamisena. Pitkäperjantain liturginen väri luterilaisessa kirkossa on musta.[29] Pitkäperjantaita seuraavana hiljaisena lauantaina muistetaan Jeesuksen haudassa oloa. Pääsiäinen on surun ja ilon juhla, ja koska Jeesus nousi haudasta, liturginen väri vaihtuu luterilaisessa kirkossa mustasta valkoiseen. Pääsiäisen jälkeen paaston alusta lopetettu ylistyksen laulaminen jatkuu taas.[30]

Pääsiäistä edeltävä paasto päättyy

Jeesuksen ylösnousemusta kuvaava ortodoksinen ikoni.
Ennen pääsiäistä vietetään Suuren paaston eli pääsiäispaaston aikaa.[31] Paasto päättyy pääsiäisen jumalanpalvelukseen, jota vietetään eri kirkkojen liturgisten tapojen mukaan joko pääsiäisyönä tai pääsiäisaamuna.

Pääsiäisruoat

Rairuohoa.
Länsisuomalaisessa talonpoikaisyhteiskunnassa perinteisiä pääsiäisruokia olivat mämmi, munamaito, verimakkarat, tuore leipä, lammaspaisti ja uunijuusto.[32][33]

Virpominen

Pääartikkeli: Virvonta
Itä-Suomessa ja Karjalassa perinteeseen kuuluu virpominen palmusunnuntaina ja palkan saaminen yleensä pääsiäissunnuntaina. Virvonta on tehty Jeesuksen matkan ja palmunlehvätervehdysten muistoksi. Se on toiminut siunauksena, terveyden tuojana ja pahan karkottajana.[34] 1980-luvulta lähtien koko Suomessa on yleistynyt virpomis- ja noitaperinteen yhdistyminen, jossa pienet lapset kulkevat noidiksi tai muiksi pääsiäishahmoiksi pukeutuneina virpomassa palmusunnuntaina saaden heti palkkioksi makeisia tai vastaavaa.[34] Länsi-Suomessa lapset ovat koonneet kotiin pajunkissoja maljakkoon palmunlehvien vertauskuviksi. Länsi-Suomessa virvotaan ja saadaan palkka siitä lankalauantaina.[35]

Pääsiäisnoidat

Pääartikkeli: Pääsiäisnoita
Pieni pääsiäisnoita on lähdössä kierrokselleen virpomisoksineen ja koreineen.
Pääsiäisnoidat tunnetaan nykyään varhaisesta pääsiäisnoitailmiöstä muuntuneena lasten leikkinä, virpovien noitien perinteenä.[36]
Historiallisesti pääsiäisnoidat eli trullit ovat erityisesti kotieläimiä kohtaan pahantahtoisiksi uskottuja olentoja tai näitä esittäviä ihmisiä.[37] Ruotsin kielessä troll tarkoittaa peikkoa ja nykyisin myös noitaa.[38] Uskottiin, että kotieläimet ovat pitkäperjantain ja lankalauantain illan aikana alttiina pahalle. Toisaalta tuolloin harjoitettiin nimenomaan tätä uskomusta vahvistavia menoja, kuten esimerkiksi leikattiin eläimistä karvoja ja nahanpaloja. Trulleina toimivat yhteisöstä syrjäytyneet naiset, jotka näin ilmaisivat naapureitaan kohtaan tuntemaansa kateutta.[37] Uskottiin, että pitkäperjantain ja pääsiäissunnuntain välisenä lauantaina Jumalan suojeleva vaikutus on pienimmillään ja silloin noidat pääsivät mellastamaan maailmassa. Siksi pääsiäislauantaina pelättiin noitia ja pahan karkottamiseksi muun muassa poltettiin pääsiäiskokkoja.[36]
Nykyinen pääsiäisnoitaleikki on lasten viihteeksi kehitetty yhdistelmä pääsiäislauantain trulliperinnettä (noidaksi pukeutuminen) ja virpomisperinnettä (virpovitsat, onnentoivotus ja palkan vaatiminen). Etelä-Suomessa vastaava päivä on palmusunnuntai.[39]

Pääsiäiskokko

Pääartikkeli: Pääsiäiskokko
Pohjanmaalla poltetaan paikoin edelleenkin pääsiäiskokkoja pääsiäislauantaina.[32] Aiemmin kokkoja poltettiin noitien ja pahojen henkien karkottamiseksi.[40][39]

Katso myös

Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)