sunnuntai 21. joulukuuta 2014
lauantai 6. joulukuuta 2014
Independence Day (Finland)
Independence Day (Finland)
From Wikipedia, the free encyclopedia
| Independence Day | |
|---|---|
| Observed by | Finland |
| Significance | The day the Declaration of Independence was adopted by the Parliament of Finland |
| Celebrations | Concerts, Dances |
| Begins | 1917 |
| Date | 6 December |
| Next time | 6 December 2014 |
| Frequency | annual |
| Related to | Declaration of Independence |
Contents
History
The movement for Finland's independence started after the revolutions in Russia, caused by disturbances inside Russia from hardships connected to the First World War. This gave Finland an opportunity to withdraw from Russian rule. After several disagreements between the non-socialists and the social-democrats over who should have the power in Finland, on 4 December 1917, the Senate of Finland, led by Pehr Evind Svinhufvud, finally made a Declaration of Independence which was adopted by the Finnish parliament two days later.Independence Day was first celebrated in 1917. However, during the first years of independence, 6 December in some parts of Finland was only a minor holiday compared to 16 May, the Whites' day of celebration for prevailing in the Finnish Civil War.
Observance
During the early decades of independence, Independence Day was a very solemn occasion marked by patriotic speeches and special church services. From the 1970s onwards, however, Independence Day celebrations have taken livelier forms, with shops decorating their windows in the blue and white of the Finnish flag, and bakeries producing cakes with blue and white icing. Today, rock stars and entertainers have been accepted as worthy interpreters of Finnish patriotism.It is traditional for Finnish families to light two candles in each window of their home in the evening. This custom dates to the 1920s; but even earlier, candles had been placed in Finnish windows on poet Johan Ludvig Runeberg's birthday as a silent protest against Russian oppression. A popular legend has it that two candles were used as a sign to inform young Finnish men on their way to Sweden and Germany to become jägers that the house was ready to offer shelter and keep them hidden from the Russians.[1]
State festivities
Official Independence Day festivities usually commence with the raising of the Finnish flag on Tähtitorninmäki ("Observatory Hill") in Helsinki. A religious service is held at Helsinki Cathedral, and official visits are made to the war memorials of World War II.YLE, Finland's national public service broadcaster, broadcasts the movie adaptation of The Unknown Soldier, based on Väinö Linna's iconic novel. In most years, the original 1955 film has been shown (dozens of times) and every year since 2000; but the 1985 version has also been shown once—in 1997.
In the evening, the Presidential Independence Day reception is held for approximately 2000 invited guests at the Presidential Palace. This event, known informally also as Linnanjuhlat ("the Castle Ball"), is broadcast on national television and has been a perennial favorite of the viewing public. The first presidential ball was organized in 1919, and the event has been held most years since.[2]
The reception invariably attracts the attention of demonstrators in support of various causes, and various demonstrations and shadow parties are held to coincide with the official event. The late philanthropist Veikko Hursti organized the most popular of these demonstration, providing free food to the poor and underprivileged. Since Hursti's death in 2005, the tradition has been carried on by his son, Heikki Hursti.
The most popular television segment of the Independence Day reception is the entrance of the guests. These include persons who receive invitations every year, including the knights of the Mannerheim Cross (traditionally the first ones to enter), members of the government and the Parliament of Finland, archbishops, judges, high military and police officers, and various diplomats and dignitaries. The second group includes guests of the President's own choosing: typically entertainers; activists; sportspersons; and in general, people who have been in the spotlight over the past year. The last guests to enter are always the surviving former Finnish presidents.
90th Anniversary commemorative coin
The 90th Anniversary of Finland's Declaration of Independence was selected as the main motif for a high-value commemorative coin, the €5 90th Anniversary of Finland's Declaration of Independence commemorative coin, minted in 2007. The reverse shows petroglyphic aesthetics, while the obverse has a nine-oar boat with rowers, symbolizing collaboration as a true Finnish trait. Signs of music and Finnish kantele strings can be discerned in the coin's design.| Independence Day | |
|---|---|
| Observed by | Finland |
| Significance | The day the Declaration of Independence was adopted by the Parliament of Finland |
| Celebrations | Concerts, Dances |
| Begins | 1917 |
| Date | 6 December |
| Next time | 6 December 2014 |
| Frequency | annual |
| Related to | Declaration of Independence |
Contents
History
The movement for Finland's independence started after the revolutions in Russia, caused by disturbances inside Russia from hardships connected to the First World War. This gave Finland an opportunity to withdraw from Russian rule. After several disagreements between the non-socialists and the social-democrats over who should have the power in Finland, on 4 December 1917, the Senate of Finland, led by Pehr Evind Svinhufvud, finally made a Declaration of Independence which was adopted by the Finnish parliament two days later.Independence Day was first celebrated in 1917. However, during the first years of independence, 6 December in some parts of Finland was only a minor holiday compared to 16 May, the Whites' day of celebration for prevailing in the Finnish Civil War.
Observance
During the early decades of independence, Independence Day was a very solemn occasion marked by patriotic speeches and special church services. From the 1970s onwards, however, Independence Day celebrations have taken livelier forms, with shops decorating their windows in the blue and white of the Finnish flag, and bakeries producing cakes with blue and white icing. Today, rock stars and entertainers have been accepted as worthy interpreters of Finnish patriotism.It is traditional for Finnish families to light two candles in each window of their home in the evening. This custom dates to the 1920s; but even earlier, candles had been placed in Finnish windows on poet Johan Ludvig Runeberg's birthday as a silent protest against Russian oppression. A popular legend has it that two candles were used as a sign to inform young Finnish men on their way to Sweden and Germany to become jägers that the house was ready to offer shelter and keep them hidden from the Russians.[1]
State festivities
Official Independence Day festivities usually commence with the raising of the Finnish flag on Tähtitorninmäki ("Observatory Hill") in Helsinki. A religious service is held at Helsinki Cathedral, and official visits are made to the war memorials of World War II.YLE, Finland's national public service broadcaster, broadcasts the movie adaptation of The Unknown Soldier, based on Väinö Linna's iconic novel. In most years, the original 1955 film has been shown (dozens of times) and every year since 2000; but the 1985 version has also been shown once—in 1997.
In the evening, the Presidential Independence Day reception is held for approximately 2000 invited guests at the Presidential Palace. This event, known informally also as Linnanjuhlat ("the Castle Ball"), is broadcast on national television and has been a perennial favorite of the viewing public. The first presidential ball was organized in 1919, and the event has been held most years since.[2]
The reception invariably attracts the attention of demonstrators in support of various causes, and various demonstrations and shadow parties are held to coincide with the official event. The late philanthropist Veikko Hursti organized the most popular of these demonstration, providing free food to the poor and underprivileged. Since Hursti's death in 2005, the tradition has been carried on by his son, Heikki Hursti.
The most popular television segment of the Independence Day reception is the entrance of the guests. These include persons who receive invitations every year, including the knights of the Mannerheim Cross (traditionally the first ones to enter), members of the government and the Parliament of Finland, archbishops, judges, high military and police officers, and various diplomats and dignitaries. The second group includes guests of the President's own choosing: typically entertainers; activists; sportspersons; and in general, people who have been in the spotlight over the past year. The last guests to enter are always the surviving former Finnish presidents.
90th Anniversary commemorative coin
The 90th Anniversary of Finland's Declaration of Independence was selected as the main motif for a high-value commemorative coin, the €5 90th Anniversary of Finland's Declaration of Independence commemorative coin, minted in 2007. The reverse shows petroglyphic aesthetics, while the obverse has a nine-oar boat with rowers, symbolizing collaboration as a true Finnish trait. Signs of music and Finnish kantele strings can be discerned in the coin's design.
Suomen itsenäisyyspäivä - INDEPENDENCE DAY ( FINLAND )
Suomen itsenäisyyspäivä
Vasta tunnustetun Suomen ensimmäinen valtiolippu, alun perin Suomen
autonomisen suuriruhtinaskunnan senaatin lippu, 5. tammikuuta – 28.
toukokuuta 1918.
Suomen itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin hallituksen eli Senaatin talousosaston toimesta 4. joulukuuta, ja hyväksyttiin eduskunnassa 6. joulukuuta äänestyspäätöksellä. Ulkovalloista Suomen itsenäisyyttä eivät olleet valmiita tunnustamaan esimerkiksi ympärysvallat, koska niiden liittolaisina toimineet Venäjän valkoisten sotilashallitusten johtajat eivät hyväksyneet Venäjän jakamista itsenäisiksi valtioksi. Saksa puolestaan ei voinut tunnustaa Suomen itsenäisyyttä ennen kuin Venäjän kapinahallitus oli sen tehnyt Brest-Litovskin rauhanneuvotteluiden vuoksi.
Sisällysluettelo
- 1 Itsenäisyysjulistus ja sen tunnustaminen
- 2 Perinteet
- 2.1 Tähtitorninmäen lipunnosto
- 2.2 Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus
- 2.3 Sankarihaudat
- 2.4 Kunniamerkkien jako ja ylennykset
- 2.5 Ylioppilaiden soihtukulkue
- 2.6 Kynttilöiden poltto
- 2.7 Itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentinlinnassa
- 2.8 Puolustusvoimien valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati
- 2.9 Veikko Hurstin itsenäisyysjuhla
- 2.10 Tuntematon sotilas
- 3 Itsenäisyyspäivän luonne
- 4 Lähteet
- 5 Aiheesta muualla
Itsenäisyysjulistus ja sen tunnustaminen
Venäjän kansankomissaarien neuvoston tunnustus Suomen itsenäisyydelle
31. joulukuuta 1917. Allekirjoittajien joukossa muun muassa V. I. Lenin, Josif Stalin ja Lev Trotski.
Ennen kuin itsenäistymiselle voitiin saada kansainvälinen tunnustus, oli se saatava ensin Venäjältä. Venäjän valkoinen sotilashallitus, joka oli bolševikkien vallankaappauksessa kukistuneen Venäjän väliaikaishallituksen seuraaja, piti kuitenkin kiinni yhtenäisen ja jakamattoman Venäjän ajatuksesta eikä ollut valmis tunnustamaan Suomen itsenäisyyttä.[1]
Näin ollen Svinhufvudin itsenäisyyssenaatin ainoa mahdollisuus oli pyytää itsenäisyystunnustusta bolševikkihallitukselta, kansankomissaarien neuvostolta Pietarista. Vuoden 1917 viimeisenä päivänä, 31. joulukuuta, V. I. Leninin johtama kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen itsenäistymisen. Tammikuun 1918 aikana Suomi sai itsenäistymiselleen tunnustukset useimmilta Euroopan mailta, mukaan lukien Pohjoismaat. Ranska ja Ruotsi tunnustivat Suomen 4. tammikuuta ja Saksa 6. tammikuuta 1918.[1]
Iso-Britannia ja Yhdysvallat antoivat tunnustuksensa vasta runsasta vuotta myöhemmin, ensimmäisen maailmansodan päätyttyä.[4]
Joulukuun 6. päivää on vietetty itsenäisyyspäivänä vuodesta 1919 lähtien. Asiasta päätti Valtioneuvosto, ja päivästä tuli vapaapäivä valtion virastoissa, kouluissa ja tuomioistuimissa. Vuonna 1929 päivä säädettiin lailla yleiseksi palkalliseksi vapaapäiväksi.[5] Vuonna 1937 säädettiin laki itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä. Sen mukaan itsenäisyyspäivän tuli olla palkallinen vapaapäivä, tai missä se ei ole mahdollista, on maksettava korotettua palkkaa kuten sunnuntaityöstä.[6]
Itsenäisyyspäivä on myös virallinen liputuspäivä. Silloin liputus päättyy muista talven liputuspäivistä poikkeavasti vasta klo 20.[7]
Perinteet
Suomessa itsenäisyyspäivä on rakenteeltaan hyvin perinteinen[1].Tähtitorninmäen lipunnosto
Suomen lippua vedetään salkoon. Siniristilippu on ollut käytössä 28. toukokuuta 1918 alkaen.
Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus
Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus pidetään Helsingin tuomiokirkossa. Vuodesta 1998 jumalanpalvelus on ollut yleiskristillinen ja siihen ovat osallistuneet useat kirkot. Juhlajumalanpalvelukseen osallistuu valtion ylin johto, kuten presidentit, valtioneuvosto, eduskunnan puhemiehet, valtion ylimmät virkamiehet sekä kansanedustajat – kirkon sivuparville ovat päässeet tavalliset seurakuntalaiset. Jumalanpalvelus on televisioitu.[9]Sankarihaudat
Itsenäisyyspäivänä monet vierailevat sankarihaudoilla muistamassa sodissa kaatuneita. Monesti haudalle asetetaan kynttilä ja kunnan reserviläiset järjestävät sankarihautausmaalle kunniavartion.[1]Kunniamerkkien jako ja ylennykset
Itsenäisyyspäivänä ja Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä tasavallan presidentti myöntää kunniamerkkejä ja puolustusvoimien ylennyksiä.[1]Ylioppilaiden soihtukulkue
Itsenäisyyspäivänä useiden yliopistokaupunkien ylioppilaat järjestävät soihtukulkueen. Helsingissä he marssivat Hietaniemen hautausmaan sankarihaudoilta Arkadiankatua, Mannerheimintietä, Pohjoisesplanadia, Mariankatua ja Aleksanterinkatua pitkin Senaatintorille. Kulkueen päätyttyä Senaatintorilla pidetään ulkoilmajuhla, jossa pidetään puheita ja jossa akateemiset mieskuorot (muun muassa Ylioppilaskunnan laulajat ja Polyteknikkojen Kuoro) esittävät isänmaallisia lauluja. Turussa on ylioppilas- ja opiskelijakuntien yhteinen soihtukulkue lippuineen Ylioppilastalo A:sta sekä Kårenilta Hämeenkatua, Uudenmaankatua ja Uudenmaantietä pitkin hautausmaalle, jossa opiskelijat kokoontuvat sankarihaudoille ja laskevat seppeleen yhteislaulun säestämänä. Yhteislaulun lisäksi ohjelmaan kuuluu puheita sekä Maamme-laulu ja Vårt Land. Jyväskylässä marssitaan yliopiston päärakennukselta vanhan hautausmaan sankarihaudoille. Vaasassa puolestaan Kasarmintorilta Kauppatorille Vapauden patsaan eteen, jossa kuorot Wasa Sångargillen ja Pohjan Miehet laulavat ja suomen- ja ruotsinkielisten ylioppilaskuntien puheenjohtajat pitävät ylioppilaiden itsenäisyyspäiväpuheet kahdella äidinkielellä. Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunta järjestää yhteistyössä Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan kanssa perinteisen itsenäisyyspäivän soihtukulkueen 6.12. klo 16:30. Kulkue lähtee liikkeelle keskustan yliopiston päärakennuksen edestä ja kiertää valaisemassa pimeää joulukuista iltaa päättyen keskustorille raatihuoneen eteen. Pukukoodina kulkueeseen on tumma asu ja teekkari- tai yo-lakki.Kynttilöiden poltto
Itsenäisyyspäivänä on tapana sytyttää ikkunalle kaksi sinivalkoista kynttilää. Varmaksi ei tiedetä, mistä kynttiläperinne on saanut alkunsa. Yhden käsityksen mukaan kynttilöiden poltto juontaa juurensa Ruotsin valtakunnan ajoilta. Tuolloin kynttilät sytytettiin ikkunoille kuningasperheen merkkipäivinä tai kuninkaiden vieraillessa Suomessa. Suomen suuriruhtinaskunnan aikana kynttilöitä poltettiin keisariperheen kunniaksi. Sortovuosina kynttilöitä alettiin polttaa J. L. Runebergin päivänä 5.2. vastalauseena venäläistämistä vastaan. Kahden rinnakkaisen kynttilän polttoa samalla ikkunalla on pidetty myös etappijääkäreiden tapana merkitä suojatalo, etappitalo, jossa Saksaan jääkäriksi aikova saattoi yöpyä turvallisesti. Vakituinen perinne kynttilöistä ikkunalaudalla tuli kuitenkin vasta vuonna 1927, kun Itsenäisyyden liitto kehotti sytyttämään kynttilät itsenäisyyspäivän illaksi 18–21.[1][10] Nykyään kynttilöiden poltto lopetetaan usein klo 20.[11]Itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentinlinnassa
-
Pääartikkeli: Itsenäisyyspäivän vastaanotto
Itsenäisyyspäivän vastaanotto on alkanut Tasavallan presidentti Carl Johan Ståhlbergin aikana. Viime sotien aikana ei vastaanottoa järjestetty. Linnan juhlia ei myöskään järjestetty vuonna 1981, silloisen presidentin Urho Kekkosen sairauden takia.
Puolustusvoimien valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati
Puolustusvoimien valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati järjestetään vuosittain eri kaupungeissa. Se on tapahtumana suuri sotilasparaati, johon marssivien osastojen, joukko-osastojen ja kansalaisjärjestöjen lisäksi järjestetään yleensä Suomen ilmavoimien ylilento.Lisäksi itsenäisyyspäivänä järjestetään joitain paikallisia paraateja.
Veikko Hurstin itsenäisyysjuhla
Edesmennyt helsinkiläinen Veikko Hursti järjesti vuosien ajan itsenäisyyspäivänä lahjoitusten avulla vähävaraisille lounaan ja vaateapua. Veikko Hurstin kuoltua hänen poikansa Heikki Hursti on jatkanut perinnettä.[1][12]Tuntematon sotilas
Yleisradio on vuodesta 2000 lähtien esittänyt Edvin Laineen ohjaaman elokuvan Tuntematon sotilas jokaisena itsenäisyyspäivänä.[13][14]Itsenäisyyspäivän luonne
Suomen itsenäisyyspäivän juhlinta on ollut luonteeltaan valtiojohtoista ja vakavamielistä. Itsenäisyyspäivän menot juontavat juurensa Venäjän keisarikunnan ajalle. Keisarillisina juhlapäivinä Suomessa oli tapana järjestää vastaanottoja, paraateja, soihtukulkueita ja jumalanpalveluksia. Itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä näillä juhlinnan muodoilla oli vahva oikeistolainen leima. Itsenäisyyspäivän asemasta oli kilpaillut myös Suomen sisällissodan voittaneen porvarillisen osapuolen voitonparaatin muistopäivä. Ennen talvisotaa itsenäisyyspäivään alkoi kiinnittyä yhteisiä kokemuksia ja muistoja. Itsenäisyyspäivän valtiojohtoisuus ja sodan uhka tekivät itsenäisyyspäivän vietosta vakavamielistä. Tämä vahvistui edelleen sodan jälkeen, kun mukaan tuli sodan ja kaatuneitten muisteleminen[4]. Talvisen itsenäisyyspäivän juhlatapojen vastakohtana on kevään vappu.[4][15]lauantai 29. marraskuuta 2014
lauantai 25. lokakuuta 2014
maanantai 29. syyskuuta 2014
MIKKELI-FINLAND
Mikkeli
| Mikkeli S:t Michel | ||
|---|---|---|
| Town | ||
| Mikkelin kaupunki | ||
 Mikkeli | ||
| ||
 Location of Mikkeli in Finland | ||
| Coordinates: 61°41′N 027°16′ECoordinates: 61°41′N 027°16′E | ||
| Country | Finland | |
| Region | Southern Savonia | |
| Sub-region | Mikkeli sub-region | |
| Charter | 1838 | |
| Government | ||
| • Town manager | Kimmo Mikander | |
| Area (2011-01-01)[1] | ||
| • Total | 2,124.60 km2 (820.31 sq mi) | |
| • Land | 1,699.90 km2 (656.34 sq mi) | |
| • Water | 424.7 km2 (164.0 sq mi) | |
| Area rank | 39th largest in Finland | |
| Population (2014-01-31)[2] | ||
| • Total | 48,970 | |
| • Rank | 20th largest in Finland | |
| • Density | 28.81/km2 (74.6/sq mi) | |
| Population by native language[3] | ||
| • Finnish | 97.7% (official) | |
| • Swedish | 0.1% | |
| • Others | 2.2% | |
| Population by age[4] | ||
| • 0 to 14 | 15.6% | |
| • 15 to 64 | 65.7% | |
| • 65 or older | 18.7% | |
| Time zone | EET (UTC+2) | |
| • Summer (DST) | EEST (UTC+3) | |
| Municipal tax rate[5] | 19.5% | |
| Website | Official website | |
Mikkeli was the site for the headquarters of the Finnish armed forces during World War II. In recognition of this, the town's coat of arms incorporates a pair of crossed Marshal's batons, and the town was awarded the Cross of Liberty, 4th class, to be displayed with the coat of arms.
Contents
History
The peace treaty of Nöteborg in 1323, with which the Pogosta (church parish) of Savilahti was transferred from the control of Novgorod to Sweden, is the oldest written record of the settlement in the present region of Mikkeli. The locality received its present name Mikkeli after Archangel Michael by the early 16th century at the latest.[6]On January 23, 1597, more than 200 peasant rebels were killed in the parsonage of Kenkävero in part of the larger Cudgel War. In the war waged by King Gustav III of Sweden against Russia 1788–1790, a battle took place at Porrassalmi Strait, a few miles south of Mikkeli. On June 13, 1789. In the battle the Swedes (the Finns) victoriously defended their positions against superior numbers of Russians.
Mikkeli was granted town rights in 1838.[7] The provincial government of the province of Mikkeli that had been established in 1831, moved from Heinola to Mikkeli in 1843.
In 1918 during the Civil War, the headquarters of the White Army were established in Mikkeli.[8] Mikkeli was located in a conservative farming area and it was a White stronghold. But elements of the Russian army garrison in the area supported the Reds. A major engagement was fought around the railway station at Mantyharju, about 20 km (12 mi) to the south of Mikkeli, when the Whites blocked a Red thrust coming north out of Kouvola. During the Winter War and Continuation War, the headquarters of the Finnish Army was located in Mikkeli.[9] The Army staff made their base in a local secondary school. At the site of that school is the small Headquarters Museum (Päämajamuseo) containing photographs and memorabilia of the era. Because the headquarters of the army was based there, Mikkeli was bombed heavily. But since there was almost no "high-rise" development at that time, the damage was quickly repaired. Architecturally most of prewar Mikkeli doesn't exist anymore.
Map of urban Mikkeli
Mannerheim's carriage
In 1997 there was a province reform, which made Mikkeli the capital of the new province of Eastern Finland. In a separate reform, the rural municipality of Mikkeli which had surrounded the town and the municipality of Anttola were consolidated to Mikkeli in the beginning of the year 2001. The municipality of Haukivuori was consolidated with Mikkeli on January 1 2007.
Geography
The centre of Mikkeli is located on a low rise, near the shore of a bay of Lake Saimaa.[12] There are several small lakes in and around the town. The lakes of the eastern parts of the town belong to the water system of River Vuoksi. In the west the town reaches Lake Puula that belongs to the water system of River Kymijoki.Demographics
The municipality has a population of 48,970 (31 January 2014)[2] (around 34,000 in the town itself) and covers an area of 2,124.60 square kilometres (820.31 sq mi) of which 424.7 km2 (164.0 sq mi) is water. The population density is 28.81 inhabitants per square kilometre (74.6 /sq mi) .The municipality is unilingually Finnish (only 0.15% of Mikkelians speak Swedish as their first language).[3]
Education
In 1965, the town was selected as the site for a new higher education college specialising in professional, engineering and vocational studies. Polytechnic received its first intake of students in 1969. It was originally housed in an old Russian army barracks on the outskirts of town. Purpose built accommodation has since been added, but the old buildings are still in use. For example, the student union is located in the "Officers' Club" building. The Polytechnic changed its name to University of Applied Sciences in 2006 and currently receives around 4,500 students each year from around the world. (Hence, the name has not been approved by the Finnish Ministry of Education.) Its International Studies Centre runs business, engineering and IT courses delivered in English.[13] It offers some degree programmes which are wholly delivered in English.[13] but the University of Applied Sciences's main language of delivery is Finnish.Several other universities also have operations in Mikkeli. The Mikkeli University Consortium includes units from University of Helsinki, Aalto University (formerly Helsinki School of Economics), University of Eastern Finland and Lappeenranta University of Technology.[14] Aalto offers a highly ranked bachelor's of science degree in international business, taught in English, which draws students and faculty from around the world.[15]
Places of attraction
1. Suur-Savon Museo, open 10 am-5 am, small museum near campus area of MAMK (Mikkelin Ammattikorkeakoulu) 2. Pitäjänkirkko, open 10 am- 6 pm, big wooden church 3. Taidemuseo, open 10 am -7 pm, arts museum 4. Tuomiokirkko, open 10 am-6 pm, main church 5. Lokki – cave (the last place to visit), lokki-museum inside the mountainCulture
Mikkeli town centre, the market square in August 2013
Sport
Jukurit is an ice hockey team in Mikkeli. The team has won five Mestis's championships (2001, 2002, 2003, 2006, and 2013).[19]Mikkelin Kampparit, or just Kampparit, plays in the highest bandy division.[20] In 2012, they became Finnish champions for the first time.[21]
The local football team is the First Division Mikkelin Palloilijat (MP). Olli Rehn used to play there for 13 years (youth teams 1968–78, first team 1979–82).[22]
Notable people
International relations
Twin towns – Sister cities
Mikkeli is twinned with:
Picture gallery
The city of Mikkeli as seen from the observation tower on Naisvuori Hill
Old cavalry barracks, now housing The Infantry Museum. The former parade ground is in the foreground
View to downtown Mikkeli over a bay of Lake Saimaa
The observation tower on Naisvuori Hill
Typical street scene in the commercial district of Mikkeli
Mikkeli. An old pre-war house on the left and a modern apartment block in the centre
Alternative view of the market place
Facing North along the railway track (Russian broad gauge) from Helsinki into Mikkeli. The town is to the left and the lake, separated from the railway by a timber yard, is to the right
The Officers' Club in the former barracks. Now the Students Union at Mikkeli University Applied Sciences
Mikkeli's cathedral (Lutheran)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)